Oitan kevyttä uppopaistettua kanaa, joka kastetaan tempurataikinaan ja viimeistellään kabosulla ja karashi-sinapilla.
Vaalean kullanruskea kana saapuu pöytään kuumana ja kevyen rapeana. Höyry pehmentää alle asetettua hienoksi suikaloitua kaalia. Loraus kabosulla maustettua ponzua tuo pirteää hapokkuutta, ja nokare karashia lisää nenään nousevaa terävää poltetta.
Tämä on kevyttä uppopaistettua kanaa, jonka maussa korostuvat sitrukset ja Oitan tyyli.
Toisin kuin kanakatsu, se ei perustu paksuun pankokuorrutukseen, eikä se ole myöskään karaagea: toriten on maultaan selkeämpi, väriltään vaaleampi ja rakenteeltaan mureampi, ja se on tarkoitus viimeistellä pöydässä hapokkuudella ja sinapilla.
- Alkuperä
- Oitan prefektuuri, Kyushu (Japani)
- Aika
- 50 min (35 valmistelua + 15 kypsennystä)
- Synty
- 1926, Toyoken-ravintolassa Beppussa
- Ruokalaji
- Kevyttä uppopaistettua kanaa tempuran tapaan
- Uppopaisto
- ≈ 170 °C, 3–4 min
- Tarjoilu
- Kabosulla maustettu ponzu tai sujoyu, karashi-sinappi

Mitä toriten on?
Toriten, kirjoitettuna 鳥天 tai とり天, on lyhentymä sanoista tori, kana, ja ten, joka tulee tempurasta. Se on Kyushun saarella sijaitsevan Oitan prefektuurin erikoisuus, joka kuuluu niin arkiruokapöytiin kuin ravintoloiden ruokalistoille.
Sen tunnusmerkit ovat selkeät: nahaton kana, hillitty maustaminen, nestemäinen tempuratyyppinen taikina, uppopaisto maltillisessa lämpötilassa ja lopuksi pirteä viimeistely kabosulla maustetulla ponzulla tai sujoyulla sekä nokareella karashi-sinappia.
Toriten ei ole karaagea, jossa käytetään nahallisia reisipaloja, kuivaa tärkkelyskuorrutusta ja toisinaan kaksinkertaista (tai jopa kolminkertaista) uppopaistoa. Oitan mallista poikkeavissa versioissa käytetään nahallisia kuutioita, kuivaa kuorrutusta, makeita glaseerauksia tai Miyazakin kana-nanbanista lainattua tartarkastiketta.

Toisin kuin porsaan tonkatsussa, toritenissa ei tavoitella paksua, ruskeaa kuorta: se jää vaaleaksi ja mureaksi, ja kastike kuuluu olennaisesti kokonaisuuteen.
Kaksi syntytarinaa Oitasta
Toritenin historia jakautuu Beppuun, jossa Toyokenin valmistustapa syntyi, ja Oitan kaupunkiin, jossa kevyempi versio yleistyi sodan jälkeen. Beppussa kaikki alkaa vuonna 1926 Toyoken-ravintolassa: perustaja Shiro Miyamoto sovittaa kiinalaista ruokaa japanilaiseen makuun.
Paikallisissa jidori-kanoissa oli paljon makua, mutta liha oli kiinteää, ja luullisina uppopaistettuja paloja oli hankala syödä. Miyamoto poistaa kanasta luut, leikkaa lihan ohuiksi viipaleiksi sogigiri-tekniikalla ja kuorruttaa sen tempurataikinalla, joka pitää höyryn sisällään ja mureuttaa lihan. Ruokalajin nimi oli tuolloin ”Chicken Kamaboko Tempura”, ja taikinan ansiosta vielä kallisarvoisesta kanasta riitti useammalle ruokailijalle.
Toinen kehityslinja syntyy Oitan kaupungissa 1950-luvun lopulla Kitchen Ikoi- ja Kitchen Maruyama -ravintoloiden ympärille. Kitchen Ikoin Yoshio Watanabe huomaa, että asiakkaat haluavat edelleen uppopaistettua kanaa, mutta ilman tummien ja rasvaisten versioiden raskautta.
Hänen vastauksensa on sappari: raikkaus ja maun selkeys, jotka houkuttelevat syömään lisää. Nestemäinen taikina, hillitty maustaminen ja pöydässä lisätty hapokkuus tekevät toritenista niin kevyttä, että se ohittaa pian tavallisen uppopaistetun kanan myynnissä. Kitchen Ikoi suljettiin vuonna 2014 toimittuaan 45 vuotta, ja ruoka palasi tarjolle jo vuonna 2015 nimellä Toriten Ikoi.
Yleistyessään toriten on saanut erilaisia muotoja menettämättä tunnusmerkkejään. Taketassa Marufuku tuli tunnetuksi suolalla maustetusta, soijattomasta versiostaan. Se osoittaa, että ruoan ydin on nahattomassa kanassa, tempuratekniikassa ja vakiintuneissa lisukkeissa, ei niinkään yhdessä tarkasti määrätyssä mausteseoksessa.
Nykyään toritenia löytyy bentoaterioista ja supermarkettien valmisruokatiskiltä. Sitä tarjoillaan myös niku udonin kaltaisen bukkake udonin sekä muiden aasialaisten nuudeliruokien päällä. Toyokenin ”Toriten King” ja kabosulla maustettu sujoyu ovat vieneet tätä Oitan tunnusomaista makumaailmaa ravintoloiden ulkopuolelle.
Toritenin tärkeimmät raaka-aineet

Reisiliha eli momoniku tuo pehmeyttä ja pysyy mehevänä taikinakuoren alla, mitä arvostetaan myös oyakodonissa. Rintaliha eli muneniku antaa ohuiksi viipaleiksi leikattuna vielä kevyemmän sappari-vaikutelman. Nahka on ehdottomasti poistettava: sen rasva estää vesipohjaista taikinaa tarttumasta ja tekee ruoasta raskaampaa.
Rehellisesti sanottuna kysymykseen ”reisi vai rinta” sain vastauksen Japanin ravintola-alan kontakteiltani, joihin minulla on ollut onni tutustua esiinnyttyäni siellä televisiossa. Heidän vastauksensa oli ”Oman maun mukaan, tärkein ero on siinä, onko nahka poistettu”
Marinadi, jossa on hieman soijakastiketta, ripaus valkosipulia, seesamiöljyä ja toisinaan sakea tai suolaa, antaa hienovaraista umamia tummentamatta kuorta. Se maustaa kanaa kevyemmin kuin teriyakikanan marinadi. Vehnäjauho antaa kuorelle pehmeän rakenteen, perunatärkkelys tuo selkeän ja kestävän rapeuden, ja kokonainen kananmuna sitoo taikinan lihaan. Joissakin versioissa lisätään jääkylmää vettä tai hiilihapotettua vettä hidastamaan sitkon muodostumista ja keventämään taikinaa.

Pöydässä vahvasti kabosulla maustettu ponzu tai sujoyu raikastaa suun, ja karashi-sinappi tuo nenään nousevaa terävää poltetta. Hienoksi suikaloitu valkokaali, jota täydennetään toisinaan kirsikkatomaateilla, imee mehut itseensä mutta pysyy silti rapeana. Juuri tämä kolmikko, sitrus, sinappi ja kaali, erottaa toritenin tavallisesta uppopaistetusta kanasta.
Tarjoilutapa ja lisukkeet

Pöydässä kuumaan kanaan yhdistetään sitruksen hapokkuus ja sitten nokare karashia. Perinteisessä sujoyussa on kaksi osaa soijakastiketta, kaksi osaa riisiviinietikkaa ja yksi osa miriniä sekä tuoretta kabosua. Sen hapokkuus tasapainottaa rasvaisuutta ja raikastaa suun terävämmin kuin nuudelien kanssa käytettävä mentsuyu.
Karashi-sinapin polte nousee nenään jäämättä viipyilemään kielelle. Toriten sopii erinomaisesti misokeiton rinnalle, ja sen jälkimaku on raikkaampi kuin tonkatsukastikkeeseen kastetun suupalan.

Ainekset
- 300 g broilerin rintafileetä
Marinadi
- 1 iso pala inkivääriä raastettuna
- 1 rkl sakea
- 1 rkl soijakastiketta japanilaista (Kikkomanin tyyppistä) tai vaaleaa soijakastiketta
- 1 tl seesamiöljyä
- 1 varsi kevätsipulia vihreä osa, paloiksi leikattuna
Taikina
- 3 rkl vehnäjauhoja
- 3 rkl perunajauhoja
- 1 kananmuna
- 4 rkl vettä
- 0.5 arkkia noria
Maustekastikkeet
- japanilaista sinappia maun mukaan, tarjoiluun
- ponzukastiketta maun mukaan, tarjoiluun
Ohjeet
- Leikkaa broilerin rintafilee vinottain viipaleiksi poikkisyin.300 g broilerin rintafileetä

- Laita broileri pussiin (tai kulhoon) inkiväärin, saken, soijakastikkeen, seesamiöljyn ja kevätsipulin kanssa. Sekoita ja anna marinoitua 20–30 minuuttia.1 iso pala inkivääriä, 1 rkl sakea, 1 rkl soijakastiketta, 1 tl seesamiöljyä, 1 varsi kevätsipulia

- Valmista taikina sekoittamalla vehnäjauhot, perunajauhot, kananmuna ja vesi tasaiseksi taikinaksi.3 rkl vehnäjauhoja, 3 rkl perunajauhoja, 1 kananmuna, 4 rkl vettä

- Kääri noria puoleen marinoiduista broileripaloista. Jätä loput ilman noria.0.5 arkkia noria
- Kasta kaikki broileripalat taikinaan niin, että ne peittyvät kauttaaltaan.

- Uppopaista 170 °C:n öljyssä 3–4 minuuttia, kunnes palat ovat kauniin kullanruskeita ja sisältä kypsiä. Kääntele paloja paistamisen aikana.

- Tarjoa heti japanilaisen sinapin ja ponzukastikkeen kanssa.japanilaista sinappia, ponzukastiketta
Huomiot
- Kun leikkaat broilerin vinottain viipaleiksi, pidä veistä lähes vaakatasossa ja leikkaa viistosti kuin leikkaisit ohuita siivuja.
- Voit poistaa broilerin nahan ennen leikkaamista.
- Voit myös paistaa broilerin paistinpannulla pienemmässä öljymäärässä.
- Myös yuzu kosho sopii tähän ruokaan erinomaisesti.
- Marinadin ansiosta toriten on maukasta myös kylmänä ja sopii hyvin bentoihin.