Meatloaf – amerikkalainen lihamureke

Amerikkalaisperheiden lihamureke naudan jauhelihasta ja maitoon turvotetusta leivästä, käsin muotoiltuna ja ketsuppilasitteella silattuna.

Joinakin iltoina tekee mieli ruokaa, joka leikataan paksuiksi viipaleiksi ja syödään ison perunamuusikasan kanssa. Meatloaf tulee uunista punainen lasite vielä kiiltävänä ja reunat karamellisoituneina, ja ilmaan leviää lämpimän ketsupin ja sinapin tuoksu.

Leikattaessa viipale pysyy mureana, ja lihan seasta näkyvät sipuli ja persilja. Ja jos mureketta jää yli, seuraavan päivän kylmä viipale päätyy voileipään, usein vielä parempana.

Mikä on meatloaf?

Meatloaf on lihamureke, joka kuuluu amerikkalaisen keittiön arkiruokiin. Naudan jauheliha, kananmuna ja maitoon turvotettu leipä sekoitetaan käsin sipulin ja persiljan kanssa, muotoillaan pellille pitkulaiseksi murekkeeksi ja paistetaan uunissa ketsuppilasitteella silattuna.

Puolet lasitteesta sivellään murekkeen päälle paistamisen ajaksi, ja toinen puoli tarjotaan pöydässä. Japanissa samasta, liotetulla leivällä sidotusta jauhelihaseoksesta tehdään hambagu, joka tarjoillaan annoskohtaisena pihvinä.

Englanninkielinen nimi kuvaa sitä, mitä näkee: lihaa, meat, leivän muodossa, loaf. Suomeksi puhutaan yksinkertaisesti lihamurekkeesta; amerikkalaisen version tunnistaa makeasta ja kirpeästä lasitteesta.

Lihamyllystä 1950-luvun illallispöytiin

Murekkeeksi paistettua jauhelihaa tunnettiin jo eurooppalaisissa keittiöissä, mutta amerikkalainen meatloaf on paljon velkaa 1800-luvulla yleistyneelle lihamyllylle. Sitkeät lihapalat oli vihdoin helppo jauhaa kotona, ja niistä tuli edullinen pohja, jonka sai vaivatta maustettua ja paistettua uunissa.

Uudessa-Englannissa lihamureketta tarjottiin 1800-luvun lopulla joskus aamiaiseksi, jotta naudanlihan tähteet saatiin käytettyä.

Suuren laman aikana 1930-luvulla siitä tuli säästöruoka: kuivahtaneen leivän, kaurahiutaleiden tai suolakeksien avulla perheen sai ruokittua vähällä lihalla. Sodan jälkeen 1950-luvun keittokirjat vakiinnuttivat yhä mittapuuna pidetyn kaavan, jonka muodostavat liha, sidosaine ja ketsuppilasite.

Näin meatloaf nousi amerikkalaisen ruokapöydän kansansuosikkien joukkoon Big Macin ja Philly cheesesteakin rinnalle. Sitä tehdään etenkin arki-illan ruoaksi, ja tähteet päätyvät seuraavana päivänä voileipiin.

Meatloafin pääraaka-aineet

Naudan jauhelihassa pitäisi olla noin 15 % rasvaa: jos rasvaa on 5 %, mureke jää kuivaksi ja tiiviiksi. Myös sika-nautajauheliha käy. Turvotus eli kaksi maitoon liotettua ja tahnaksi muussattua leipäviipaletta pitää lihan mehevänä, ja kananmuna sitoo seoksen, jotta viipaleista tulee siistejä.

Kuutioitu raaka sipuli ja hienonnettu persilja kuuluvat lihaseoksen sekaan, eivät koskaan pinnalle. Suola, mustapippuri ja loraus Worcestershire-kastiketta viimeistelevät maustuksen, ja kastike vahvistaa naudanlihan umamimakua.

Lasitteeseen tulee ketsuppia, fariinisokeria, Dijon-sinappia, Worcestershire-kastiketta ja purkitettua piparjuurta, joka tuo mukaan ripauksen tulisuutta. Eurooppalainen ketsuppi on hieman vähemmän makea ja happamampi kuin amerikkalainen ketsuppi, joten lasitteesta tulee hiukan kirpeämpi.

Tekniset vinkit hyvään meatloafiin

Kun mureke muotoillaan käsin pellille eikä painella leipävuokaan, se ruskistuu joka puolelta, ja valuvat lihanesteet on helppo poistaa lusikalla. Lämpömittari on yhä luotettavin apu: keskeltä mitattuna 71 °C. Kun murekkeen antaa levätä 5–10 minuuttia ennen leikkaamista, viipaleista tulee siistejä.

Illallisella sen kanssa tarjotaan säästetty lasite, perunamuusia, valkosipulilla ja sitruunalla maustettuja vihreitä papuja tai mac and cheese. Myös sipulirenkaat, bataattiranskalaiset tai perunasalaatti sopivat hyvin. Seuraavana päivänä kylmä viipale kahden paahtoleipäviipaleen välissä majoneesin, tomaatin ja jäävuorisalaatin kanssa on todella hyvä voileipä.