Mitä taro on?
Taro on maanalainen vihannes, joka kasvaa monivuotisessa kasvissa, jonka tieteellinen nimi on Colocasia esculenta. Kasvin juuri ei oikeastaan ole juuri, vaan varsimukula eli eräänlainen paisunut maanalainen varsi, jota ympäröivät suomut.
Tällä lieriömäisellä tai pallomaisella varsimukulalla on ruskea, karvainen kuori, ja siitä kasvaa suuria vihreitä, sydämenmuotoisia tai joskus nuolimaisia lehtiä. Molemmat kasvinosat ovat myrkyllisyydestään huolimatta syötäviä, kunhan ne kypsennetään kunnolla.
Taroja on kahta päätyyppiä: Eddo (tai Eddoe) ja Dachine (tai Dasheen).
Eddo käsittää tarot, joiden varsimukulat ovat pieniä (150–300 grammaa) ja joiden malto on valkoista ja kuivaa ja maku maanläheinen ja hieman hapan.
Dachine tarkoittaa taroja, joiden varsimukulat ovat suuria (1–2 kiloa) ja joiden valkoinen, pehmeä malto on violetin juovittamaa ja maku makea ja hasselpähkinää muistuttava.
Etelä-Amerikassa kasvaa myös Malanga-taroa, joka muistuttaa ensimmäistä tyyppiä mutta jonka varsimukula on pidempi, maku hasselpähkinäinen ja malto rapeampi ja vaihtelevan värinen (valkoinen, keltainen, vaaleanpunainen tai violettiin vivahtava).
Taron alkuperä
Taro on todennäköisesti peräisin Kaakkois-Aasiasta. Sen arvellaan olevan yksi maailman vanhimmista viljellyistä ravintokasveista: sen siemeniä on löydetty Salomonsaarilta kivityökaluista, jotka ovat peräisin 28000–20000 vuoden takaa. Nykyään taroa voidaan viljellä Aasian, Afrikan ja Oseanian trooppisilla alueilla sekä Karibialla.
Havaijilla tätä vihannesta pidetään asukkaiden pyhänä esi-isänä, sillä yli 500 vuotta sitten se pelasti saarelle muuttaneiden polynesialaisten hengen, kun syötäviä kasveja oli siellä vielä vähän.
Miten taroa viljellään?
Taroa voidaan kasvattaa joko siemenistä tai varsimukuloista kasvavista sivuversoista. Käytännössä keskimmäisestä varsimukulasta kehittyvät nuoret versot irrotetaan ja istutetaan. Näistä versoista kasvaa uusia tarokasveja, jotka puolestaan tuottavat lisää kasveja.
Taro viihtyy erityisen hyvin kosteilla alueilla. Sitä voidaan kuitenkin viljellä myös kuivemmilla alueilla kastelujärjestelmän avulla.
On kuitenkin syytä huomata, ettei tällaisissa oloissa kasvatetun taron laatu yllä kosteilla alueilla kasvaneen taron tasolle. Kuivilla alueilla taro kasvaa yleensä hitaammin ja sen rakenne on kuivempi. Kosteassa ympäristössä kasvanut taro puolestaan on rakenteeltaan pehmeämpi ja tahmeampi.
Miten taroa käsitellään ja kypsennetään turvallisesti?
Muistathan, että raa’at taron mukulat ovat myrkyllisiä ja erittäin vaarallisia. Ne sisältävät kalsiumoksalaattia, joka aiheuttaa kosketettaessa ihoärsytystä sekä syötäessä polttelua, kipua ja turvotusta suussa ja kurkussa. Ole siis varovainen käsitellessäsi taroa ennen kypsennystä.
Käytä ensin elintarvikekäyttöön sopivia suojakäsineitä kuoriessasi taroa. Upota se sitten kylmään veteen ja pese kaikki lika pois. Tämän jälkeen voit valmistaa sen haluamallasi tavalla.
Taron varsimukuloita voi valmistaa monin tavoin: keittämällä, höyryttämällä, hauduttamalla, uppopaistamalla, grillaamalla ja niin edelleen.
Huomaa, että tämän juureksen kypsyminen täysin kypsäksi ja pehmeäksi kestää kauan. Esimerkiksi keittäminen tai höyryttäminen vie 20–30 minuuttia. Jos haluat syödä taron lehtiä, niitä tulee keittää ennen syömistä 45 minuuttia ja vaihtaa vesi kypsennyksen puolivälissä.
Taro aasialaisessa keittiössä
Aasiassa tarosta valmistetaan monia herkullisia ruokia.
Suosituimpia ovat tarokeitot: varsimukulat viipaloidaan tai kuutioidaan ja kypsennetään lihan ja muiden vihannesten kanssa. Reseptit vaihtelevat maittain. Vietnamilaisessa keittiössä valmistetaan tarokeittoa katkaravuilla sekä tarokeittoa vesipinaatilla ja ankalla.
Japanilaisessa keittiössä taroa valmistetaan sienten ja misotahnan kanssa. Korealaisessa keittiössä tarokeitto toran guk valmistetaan naudanlihasta ja kuivatusta kalasta.
Taroa voi myös hauduttaa. Intiassa sitä haudutetaan curryssa. Japanissa tunnetaan kuuluisa satoimo no nimono, jossa taro haudutetaan maan perusmausteiden, kuten dashin, saken, soijakastikkeen, mirinin ja pienen sokerimäärän kanssa.
Kantonilaisessa ja kiinalaisessa keittiössä taro höyrytetään ja soseutetaan tahnaksi perunamuusin tapaan. Sitä syödään lisukkeena tai käytetään muiden suolaisten tai makeiden ruokien valmistukseen. Tahnaan voidaan esimerkiksi sekoittaa maustettua porsaan jauhelihaa ja valmistaa erittäin rapeita pannulla paistettuja taronyyttejä (wuhgok tai taro dumpling puff). Siihen voidaan myös sekoittaa tahmariisijauhoa ja valmistaa paistettua tarokakkua, jota syödään porsaanlihan, sienten ja makkaroiden kanssa.
Lopuksi makeaa tarotahnaa voi käyttää kuukakkujen, höyrytettyjen pullien tai Banh cam -pallojen täytteenä. Siitä voi myös muotoilla pieniä helmiä ja keittää ne sokerivedessä virkistäväksi kesäjälkiruoaksi. Ja jos pidät kuplateestä, sinun on maistettava tarokuplateetä!
Mistä taroa voi ostaa?
Ruokakaupoissa taroa myydään yleensä kokonaisina tai paloiteltuina mukuloina. Ostaessa on tärkeää tarkistaa taron laatu tutkimalla mallon väriä. Ruskeat juovat voivat olla merkki siitä, että taro on pilaantunut.
Tarotyypin valinta riippuu myös suunnitellusta käyttötarkoituksesta. Makeisiin ruokiin suositellaan Dachine-taroa sen omaleimaisen maun vuoksi. Jos aiot valmistaa sipsejä tai muita ruokia, joissa tarvitaan kuivempaa rakennetta, Eddo tai Malanga on parempi valinta. Keittoihin ja pataruokiin voi käyttää mitä tahansa tarolajiketta sen mukaan, millaisesta rakenteesta ja mausta pidät.
Miten taroa säilytetään?
Kokonaiset taron mukulat säilyvät parhaiten viileässä ja kuivassa paikassa. Vältä niiden säilyttämistä jääkaapissa, sillä kosteus voi pehmentää ja pilata ne nopeasti. Kuoritut tai paloitellut taron mukulat sen sijaan voidaan säilyttää ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa.
Ne on suositeltavaa käyttää 3–4 päivän kuluessa käsittelystä.
