Mitä vesipinaatti on?
Vesipinaatti, joka tunnetaan myös tieteellisellä nimellä Ipomoea aquatica, on bataatin tavoin kiertokasvien eli Convolvulaceae-heimoon kuuluva vihannes. Se on vedessä tai osittain vedessä kasvava ruohovartinen kasvi, jonka ontot, sileät ja pitkät varret kasvavat 2–3 metrin pituisiksi. Varsissa kasvaa runsaasti lehtiä, jotka voivat olla kapeita tai leveitä. Kasvilla on myös kellomaiset kukat.
Vesipinaatin tarkkaa maantieteellistä alkuperää ei tunneta. Eri tutkimusten mukaan se saattaa olla peräisin Aasiasta, Afrikasta tai Tyynenmeren lounaisilta saarilta, ja sitä olisi viljelty ensimmäisen kerran Kaakkois-Aasiassa.

Haitallinen vieraslaji Yhdysvalloissa
Nykyään vesipinaatti on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan. Yhdysvalloissa tämä erittäin satoisa vihannes luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi. Ihanteellisessa, esimerkiksi trooppisessa tai subtrooppisessa ilmastossa se kasvaa vaivatta ympäri vuoden sekä kuivalla maalla että vedessä, erityisesti kesällä. Ironista kyllä, juuri tämä kasvukyky on tehnyt siitä arvostetun raaka-aineen Kaakkois-Aasian keittiöissä.
Vesipinaattiin liittyvä kiinalainen legenda
Tähän vihannekseen liittyy myös kiinalainen legenda prinssi Bi Ganista, Shang-valtakunnan pääministeristä. Legendan mukaan hänen oli revittävä sydän rinnastaan kuninkaan jalkavaimon pyynnöstä, mutta hän pysyi elossa loitsun ansiosta.
Myöhemmin hän kohtasi vesipinaattia myyvän naisen ja kysyi tältä, voisiko ihminen elää ilman sydäntä, tämän kasvin onttojen varsien tavoin. Nainen vastasi kieltävästi, mikä rikkoi loitsun, ja prinssi kuoli saman tien.
Sanotaan, että hänen hautansa ympärillä kasvaa ainoastaan vesipinaattia. Siksi vihanneksen nimi on kōng xīn cài, joka tarkoittaa mandariinikiinaksi ”sydämetöntä vihannesta”. Se tunnetaan eri kielissä myös muilla nimillä, kuten kang kong tai kang kung malaijiksi, indonesiaksi ja filippiiniksi, rau muong vietnamiksi, phak bung thaiksi ja ong choy kantoninkiinaksi.
Yllättävää kyllä, englanniksi sitä kutsutaan nimellä ”water spinach” (vesipinaatti), vaikka se ei ole lainkaan sukua pinaatille.
Est-ce que le liseron se mange?
Le liseron d’eau est comestible. Les tiges se consomment cuites mais les feuilles peuvent être dégustées crues ou cuites
Vesipinaatin kaksi tyyppiä
Vesipinaatista on kaksi päätyyppiä: vihreä vesipinaatti ja valkoinen vesipinaatti.
Vihreä vesipinaatti, jota kutsutaan myös nimillä Ching Quat ja vihreävartinen vesipinaatti, on väriltään tummanvihreä. Sen varret ovat ohuempia ja jäykempiä, lehdet kapeita ja kukat valkoisia. Tätä tyyppiä viljellään usein kosteassa maaperässä.
Valkoiselle vesipinaatille, joka tunnetaan myös nimillä Pak Quat ja valkovartinen vesipinaatti, ovat puolestaan ominaisia vaaleammat, paksummat ja mureammat varret. Sen lehdet ovat myös suurempia ja nuolenmuotoisia.
Tämä tyyppi on sopeutunut riisipeltoja muistuttaviin vesiympäristöihin, minkä vuoksi sitä näkee usein kellumassa Kaakkois-Aasian maiden lammissa, järvissä ja joissa.
Miltä vesipinaatti maistuu?
Vesipinaatin molemmat tyypit maistuvat samankaltaisilta: maku muistuttaa pinaatin ja vesikrassin yhdistelmää.
Toisin kuin pinaatti, ne eivät kuitenkaan ole kitkeriä. Niiden maussa voi myös erottaa kevyttä makeutta ja raikkautta.
Vesipinaatti ruoanlaitossa
Vesipinaatista syödään yleensä lehdet ja varret. Tätä vihannesta arvostetaan suuresti aasialaisessa keittiössä, erityisesti Kaakkois-Aasian maissa. Sitä käytetään pääasiassa keitoissa ja wok-ruoissa.
Paistettu kangkong on luultavasti yksi tunnetuimmista ruoista. Vaikka reseptit vaihtelevat maasta toiseen, vesipinaatti paistetaan yleensä nopeasti kovalla lämmöllä paistinpannussa tai wokissa ja maustetaan valkosipulilla, sipulilla, inkiväärillä, chilillä sekä erilaisilla mausteilla ja maustekastikkeilla.
Vietnamilaisessa keittiössä siihen lisätään usein kalakastiketta ja osterikastiketta, kun taas indonesialaisessa keittiössä ja muissa Kaakkois-Aasian saaristomaissa käytetään katkaraputahnaa. Kiinalais-indonesialaiseen reseptiin kuuluu taucoa eli fermentoitua soijapaputahnaa. Kiinalaisessa keittiössä suositaan osterikastiketta ja fermentoitua tofua, kun taas kantonilaisessa versiossa käytetään X.O.-kastiketta.

Vesipinaatista valmistetaan myös monia muita ruokia, kuten Indonesiassa mie kangkung -nimisiä kangkung-nuudeleita, Vietnamissa canh chua -nimistä hapanimelää kangkung-keittoa sekä vietnamilaista vesipinaattisalaattia.
Miten vesipinaatti valmistellaan ruoanlaittoa varten?
Valitusta reseptistä riippumatta vesipinaatti on tärkeää valmistella huolellisesti ennen kypsentämistä. Leikkaa ensin varsien tyvestä noin 5 cm pois kovan ja kuituisen osan poistamiseksi, paitsi jos varret ovat hyvin nuoria ja mureita.
Leikkaa sitten varret pituudesta riippuen kahteen tai kolmeen osaan. Huuhtele vihannes tämän jälkeen huolellisesti kylmällä vedellä hiekan ja epäpuhtauksien poistamiseksi. Valuta lopuksi ja ravistele ylimääräinen vesi pois, minkä jälkeen voit aloittaa kypsentämisen.

Mistä vesipinaattia voi ostaa?
Vesipinaattia myydään nippuina joissakin ruokakaupoissa, tuottajatoreilla, aasialaisiin tuotteisiin erikoistuneissa kaupoissa sekä verkkokaupoissa.
On kuitenkin hyvä huomata, että vaikka tämä vihannes on edullinen Kaakkois-Aasian maissa, Euroopassa sen hinta voi olla huomattavasti korkeampi, noin 15 euroa kilolta. Varmista ostaessasi, että vihannes on tuore. Vesipinaatin siemeniä voi lisäksi toisinaan löytää joistakin supermarketeista tai verkkokaupoista.
Miten vesipinaatti säilytetään?
Vesipinaatti säilyy jääkaapissa useita päiviä, kun sen pitää pakattuna muiden vihannesten tavoin. Sitä ei kuitenkaan kannata pestä, ellei aio valmistaa sitä heti, sillä peseminen nopeuttaa pilaantumista. Parhaan laadun varmistamiseksi se kannattaa käyttää yhden–kolmen päivän kuluessa. Yli viisi päivää säilytetyn vesipinaatin syömistä ei suositella.
Les bienfaits du liseron d’eau
De nos jours, le liseron est valorisé non seulement pour ses propriétés antipyrétiques, mais aussi pour son aptitude à soulager les troubles de la constipation liés à un dysfonctionnement du foie. En outre, il est employé dans le traitement des pertes blanches et des troubles du transit intestinal. Par ailleurs, les feuilles broyées de la plante peuvent être utilisées comme cataplasme pour faciliter l’ouverture des abcès cutanés.