Mitarashi dango, japanilaiset riisipallot

Mitarashi dangot, vastustamattomat pienet japanilaiset herkut

Kun kevään ensimmäiset auringonsäteet palaavat, japanilaiset herkuttelevat mielellään näillä välipaloilla, eikä syyttä: makealla soijakastikkeella kuorrutetut riisipallot yllättävät pehmeällä koostumuksellaan ja mauillaan. Mikä mainio tapa ottaa kevät vastaan, aloittaen lautaselta! 

Mitä mitarashi dangot ovat? 

Jos olet joskus nähnyt tai vielä mieluummin maistanut mitarashi dangoja (みたらし団子), tiedät sen jo: hyvin tehtyinä ne ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Varsinkin nyt, kun ensimmäiset lämpimät päivät alkavat vähitellen tehdä tuloaan. Ne kuuluvat luontevasti dorayakien, mango sticky ricen ja hotteokien rinnalle maailman tunnetuimpien ja suosituimpien aasialaisten jälkiruokien joukkoon

Taikinanyyttien joukossa mitarashi dangot ovat rentoa naposteltavaa, joka maistuu ilman nälkääkin. Perinteisessä japanilaisessa keittiössä ne ovat pieniä makeita riisipalloja, jotka pujotetaan bambutikkuun ja peitetään makealla soijakastikekuorrutteella. Yhdessä vartaassa on yleensä kolmesta viiteen palloa, useimmiten viisi.

Soijakastike saattaa aluksi hieman epäilyttää, mutta lupaan, että se sopii tähän täydellisesti. Jokainen suupala on pehmeä ja suussa sulava olematta liian makea. Lisäksi dangot on melko helppo valmistaa kotona.

Mistä mitarashi dangot ovat peräisin? 

Dangojen tiedetään olleen Japanissa hyvin suosittuja jo satojen vuosien ajan. Ensimmäisen maininnan dangosta kerrotaan löytyvän Heian-kaudelta (794-1185) peräisin olevasta runosta. Jomon-kaudella niitä valmistettiin jauheeksi hienonnetuista pähkinöistä, jotka sekoitettiin kiehuvaan riisiin. Muutamaa vuosisataa myöhemmin niitä alettiin pujottaa vartaisiin. Niitä syötiin usein tiettyjen juhlien yhteydessä. 

Nimen ”mitarashi dango” kerrotaan liittyvän Kioton Shimogamo-pyhäkön Mitarashi matsuri -juhlaan.

Pieni sivuhuomautus: ”Mitarashi” tarkoittaa itse asiassa pientä suihkulähteen kaltaista vesipistettä, jota käytettiin rituaalisiin puhdistautumispesuihin joidenkin silloisten temppelien sisäänkäynneillä. Juhlaan osallistuvat uskovaiset valmistivat dangoja uhrilahjoiksi temppelin jumalille.

Ilmeisesti dangot valmistettiin yksinkertaisesti riisijauhosta ja vedestä. Bambuvartaita tehtiin kymmenkunta, kuhunkin pujotettiin viisi dangoa ja vartaat aseteltiin viuhkan muotoon. 

Mutta miksi juuri viisi dangoa? Sitä ei tiedetä varmasti. Joidenkin mukaan määrä viittaa keisari Go-Daigon vierailuun pyhäkössä Kamakura-kaudella. Hänen kerrotaan nähneen neljä kuplaa Mitarashi-lammen pinnalla ammentaessaan siitä vettä. Toisen teorian mukaan dangot, joita tuolloin myytiin paikallisena erikoisuutena, esittivät ihmiskehoa.

Ensimmäinen, muita suurempi pallo kuvaisi päätä ja muut käsiä ja jalkoja. Varmaa on, että Kioton katukauppiaat alkoivat myöhemmin myydä tätä pientä herkkua välipalaksi, mikä kasvatti dangojen suosiota entisestään.

Niitä tarjotaan usein myös Japanin kulttuuritapahtumissa. Nykyään mitarashi dangoja on onneksi kehitetty eteenpäin. Joissakin on sokeri- tai soijakastikekuorrute, ja niitä maustetaan esimerkiksi vihreällä teellä tai kirsikankukalla. 

Mitarashi dangojen tärkeimmät ainekset

Joshinko: Tämä on tavallista japanilaisesta lyhytjyväisestä riisistä valmistettua jauhoa, jota käytetään melko usein makeissa leivonnaisissa. 

Shiratamako: Tämäkin on riisijauhoa, mutta se valmistetaan tahmariisistä ja sitä käytetään esimerkiksi mochien valmistukseen. Huomaa, että näillä kahdella jauholla on eri käyttötarkoitukset, eivätkä ne tuota samanlaista lopputulosta. 

Vaalea soijakastike: Tummaa soijakastiketta juoksevamman ja vähäsuolaisemman vaalean soijakastikkeen katsotaan sopivan paremmin mitarashi dangojen kuorrutteeseen. Sen maku on miedompi ja makeampi. 

Mirin: Vaalean soijakastikkeen tavoin mirin on makeaa ja siinä on runsaasti umamia. 

Vinkit onnistuneisiin mitarashi dangoihin

Kuten huomasit, tässä reseptissä käytetään aivan erityisiä jauhoja. Koska kaikki jauhot eivät käyttäydy samalla tavalla, suosittelen lisäämään veden jauhoihin vähitellen, jotta taikina on vaivattaessa napakkaa mutta ei murenevaa.

Et välttämättä tarvitse koko vesimäärää. Muista, että jos taikina on liian pehmeää, pallot eivät pysy kunnolla koossa kypsennyksen aikana. 

Suosittelen myös tarjoilemaan dangot heti valmistuksen jälkeen. Mitarashi dangot kannattaa nimittäin tarjoilla viipymättä, kun pallot ovat pehmeitä ja soijakuorrute on vielä lämmintä.

Jos odotat liian kauan, dangot alkavat kovettua, eivätkä ne ole enää yhtä miellyttäviä syödä. 

Reseptin lähteet

Resepti on kokonaisuudessaan englanninkielisestä ”Just One Cookbook” -blogista. Tällä kertaa muutoksia ei tarvittu juuri lainkaan, vaan lopputulos oli herkullinen heti ensimmäisellä kerralla. Kokeilin kuorrutteen sakeuttamista kuzulla (siis todella perinteiseen tapaan, sillä peruna ei ole kotoisin Japanista), mutta ero perunatärkkelykseen oli häviävän pieni. Jos sinulla on sitä, käytä ihmeessä, mutta älä osta sitä pelkästään tätä varten.