Musta tee ja kiinalainen punainen tee, haudutusohje

Kun puhumme teestä, mieleen tulee usein musta tee, joka on englantilaisen kulttuurin tunnusmerkkejä. Sen juuret ovat kuitenkin Aasiassa.

Miten tämä aasialainen juoma sitten valloitti Britannian? Miten siitä saa eniten nautintoa? Mitä hyötyä siitä on ruoanlaitossa ja terveydelle? Tässä artikkelissa vastaamme näihin kysymyksiin ja tutustumme mustaan teehen myös muista näkökulmista.

Mitä musta tee on?

Teepensaasta, jonka tieteellinen nimi on Camellia sinensis, valmistetaan monenlaisia teelaatuja: vihreää teetä, valkoista teetä, oolong-teetä ja mustaa teetä.

Mustan teen valmistuksessa käytetään kahta päämenetelmää:

Ortodoksinen menetelmä: Tässä menetelmässä käytetään kokonaisia tai hieman rikottuja teelehtiä. Poiminnan jälkeen lehdet kuivataan ja rullataan eri tavoin (lisätietoa on jasmiinilla maustettua vihreää teetä käsittelevässä artikkelissamme). Sen jälkeen ne hapetetaan tai fermentoidaan, jotta ne saavat ominaisen värinsä ja arominsa. Lopuksi lehdet kuumennetaan hapettumisen pysäyttämiseksi ennen varastointia.

CTC-menetelmä (murskaus, repiminen ja rullaus): Tämä ortodoksista menetelmää nopeampi tekniikka perustuu teelehtien leikkaamiseen pieniksi paloiksi rullaamisen sijaan. Sen jälkeen lehdet hapetetaan nopeasti, mikä antaa niille voimakkaan maun. Menetelmä sopii erityisen hyvin teolliseen tuotantoon, sillä se helpottaa teen pakkaamista teepusseihin.

Valmistusmenetelmän mukaan mustan teen väri voi vaihdella tummanruskeasta mustaan. Haudutettuna se voi olla meripihkanväristä, oranssia tai punertavaa, mistä juontuu nimitys ”kiinalainen punainen tee”. Musta tee ei siis ole pelkästään mustaa!

Mustan teen eri laadut

Mustaa teetä voidaan valmistaa kahdesta Camellia sinensis -kasvin muunnoksesta: Camellia sinensis var. sinensis ja Camellia sinensis var. assamica. Ensimmäisellä on pienemmät lehdet, ja se viihtyy valoisassa, kuivassa ja kylmässä ympäristössä, mikä selittää sen yleisyyden vuoristoissa.

Toinen muunnos, jota käytetään nimenomaan mustan teen valmistukseen, antaa voimakkaamman maun ja sopeutuu hyvin subtrooppisten metsien lämpimään ja kosteaan ilmastoon.

Mustan teen alkuperä

Musta tee syntyi Kiinassa 1500-luvun lopulla, Ming-dynastian lopun ja Qing-dynastian alun välisenä aikana. Tunnetun tarinan mukaan sotilaat hakeutuivat suojaan teepajaan Fujianissa ja keskeyttivät näin vihreän teen ja oolong-teen valmistuksen. Nämä olivat tuolloin maassa juodut kaksi teetyyppiä.

Teelehdet pääsivät siksi kuivumaan ja hapettumaan auringossa. Sotilaiden lähdettyä teepaja jatkoi tuotantoaan ja huomasi teelehtien olevan entistä aromikkaampia ja raikkaampia. Näin syntyi ensimmäinen musta tee, Lapsang Souchong (nimi tarkoittaa ”nuoria teelehtiä suurilla vuorilla”).

Hollantilaiset kauppiaat löysivät tämän teen vuonna 1610 ja toivat sen Englantiin vuonna 1658. Englantilaiset levittivät sitä sen jälkeen siirtomaihinsa, etenkin Intiaan, mikä auttoi tekemään siitä suositun kaikkialla maailmassa.

1800-luvun alussa Intiasta löydettiin toinen teepensaan muunnos, Camellia sinensis var. assamica. Se soveltuu erityisen hyvin mustan teen valmistukseen.

Englantilaiset perustivat tuolloin tämän muunnoksen viljelmiä Intian Darjeelingiin ja jatkoivat mustan teen vientiä ympäri maailmaa, myös siirtomaihinsa. Siksi Camellia sinensis var. sinensis -muunnoksesta valmistettu musta tee on suosittua Kiinassa, kun taas Intiassa suositaan Camellia sinensis var. assamica -muunnosta.

Nykyään mustaa teetä tuotetaan monilla alueilla eri puolilla maailmaa. Hieman yllättäen mustan teen suurimpia tuottajia eivät kuitenkaan ole teen ”synnyinmaa” Kiina, vaan Intia, Sri Lanka ja Kenia.

Miksi sitä kutsutaan Kiinassa punaiseksi teeksi?

Kiinassa länsimaissa yleisesti ”mustaksi teeksi” kutsuttu tee tunnetaan nimellä ”punainen tee” (红茶, hóngchá). Nimitysten ero liittyy haudutetun juoman väriin eikä teelehtien väriin. Haudutettuna punainen tee saa tunnusomaisen kullanpunaisen sävyn. Kiinassa teelajit nimetään haudutetun juoman värin mukaan: valkoinen, vihreä, keltainen, punainen ja musta. Kiinalainen käsite ”musta tee” (Hei Cha) tarkoittaa itse asiassa aivan toista teeryhmää, joka on fermentoitu ja jonka väri on haudutettuna lähes musta.

Punaisen teen kutsuminen ”mustaksi teeksi” liittyy todennäköisesti teekaupan historiaan. Ennen kuin Kiinasta alettiin viedä monenlaisia teelaatuja, vienti koostui pääasiassa vihreästä teestä ja kiinalaisesta Bohea-nimisestä oolong-teestä. Sana ”oolong” (Wu Long) tarkoittaa kirjaimellisesti ”mustaa lohikäärmettä”, joten siitä alettiin käyttää nimitystä ”musta tee”. Kun punainen tee yleistyi, nimitys ”musta tee” jäi käyttöön.

Punaisen teen lisäksi Kiina tunnetaan myös muista teelaaduista, etenkin vihreästä teestä, valkoisesta teestä, oolong-teestä ja Pu’er-teestä. Jokaisella näistä on omat erityispiirteensä, valmistustapansa ja tuotantoalueensa. Vihreä tee tunnetaan antioksidanttisista ominaisuuksistaan, valkoinen tee pehmeydestään ja hienostuneisuudestaan, oolong-tee moniulotteisista aromeistaan ja Pu’er-tee syvyydestään ja maanläheisyydestään.

Mitä eroa on mustalla ja vihreällä teellä?

Kuten mustan teen syntytarina kertoo, sen hapettumisprosessi kestää pidempään kuin vihreän teen. Prosessin aikana happi reagoi teelehtien soluseinämien kanssa, jolloin lehdet muuttuvat ruskeiksi tai mustiksi. Vihreän teen valmistuksessa hapettumista sen sijaan pyritään rajoittamaan mahdollisimman paljon, jotta väri pysyy vaaleampana.

Hapettumisaste vaikuttaa myös teen makuun ja tuoksuun. Mustan teen maku onkin täyteläisempi, ja siinä on maltaisia, hedelmäisiä, karamellisia tai jopa savuisia ja mausteisia vivahteita. Vihreän teen maku on miedompi, ja siinä on kasviksia, ruohoa tai merilevää muistuttavia sävyjä.

Koska musta tee on pidemmälle hapettunutta, se myös säilyy vihreää teetä kauemmin.

Miten mustaa teetä haudutetaan ja nautitaan?

Jokaisella mustalla teelaadulla on omat vaatimuksensa haudutuslämpötilan ja -ajan suhteen. Kannattaa kysyä neuvoa teekauppiaalta tai noudattaa pakkauksen haudutusohjeita. Yleensä musta tee haudutetaan kuumemmassa vedessä (90–100 °C) ja pidempään (3–5 minuuttia) kuin vihreä tee.

Jos käytössäsi ei ole lämpömittaria, kiehuvaksi kuumennettu vesi käy hyvin. Myös teen ja veden suhde on tärkeä: tavallisesti noin 2 grammaa teetä kohti käytetään 240 ml vettä. Lähdevesi on ihanteellinen valinta. Muista peittää tee haudutuksen ajaksi, jotta lämpö säilyy, ja vältä liian pitkää haudutusta, sillä se voi tehdä teestä kitkerää ja suuta kuivattavaa.

Laadukkaista mustan teen lehdistä voi hauduttaa teetä useita kertoja. Kuten vihreästä teestä ja muistakin teelaaduista, siitä saa parhaiten kaikki maut esiin nauttimalla sen sellaisenaan, ilman lisukkeita. Voit kuitenkin lisätä sokeria, maitoa, kermaa tai jopa jäitä, jos kaipaat vaihtelua makuelämyksiin.

Musta tee tarjoaa siis monipuolisen kirjon makuja ja aromeja, ja sen valmistusta voi sovittaa omiin mieltymyksiin. Se on paitsi herkullista myös monella tavalla nautittavaa.

Miten mustaa teetä käytetään ruoanlaitossa?

Länsimaissa mustaa teetä käytetään usein jälkiruoissa, ja se on tunnettujen teejuomien, kuten English Breakfastin ja Earl Greyn, pääraaka-aine. Aasialaisessa keittiössä musta tee puolestaan on monipuolinen ainesosa, joka sopii sekä makeisiin että suolaisiin resepteihin.

Se on keskeinen ainesosa monissa aasialaisissa maitopohjaisissa juomissa, kuten taiwanilaisessa kuplateessä, intialaisessa chai-teessä, hongkongilaisessa Yuanyang-teessä, thaimaalaisessa Cha Yen -teessä ja malesialaisessa Teh Tarikissa. Siihen voi myös sekoittaa sitruunamehua, jolloin syntyy vietnamilaista Trà Chanhia.

Musta tee sopii myös suolaisiin ruokiin. Esimerkiksi indonesialaisessa keittiössä sitä käytetään satayn maustamiseen, jolloin syntyy mustalla teellä maustettua satayta. Kiinalaisessa ja taiwanilaisessa keittiössä siitä valmistetaan herkullisia mustassa teessä kypsennettyjä munia, joiden kiinankielinen nimi on Chaye Dan tai Cha Yip Dan.

Oikein valmistettuna musta tee voi antaa ruoille miellyttävän ja houkuttelevan tuoksun.

Mitä terveyshyötyjä mustalla teellä on?

Antioksidanttipitoinen musta tee tekee muiden teelaatujen tavoin hyvää elimistölle. Se auttaa suojaamaan sydämen, verisuonten ja suoliston terveyttä; hallitsemaan diabetesta, lihavuutta, korkeaa verenpainetta ja ruoansulatusvaivoja; alentamaan LDL-kolesterolia sekä torjumaan syöpää. Lisäksi se voi parantaa keskittymistä, sillä se pitää vireystason tasaisempana kuin kahvi. Sitä voi toisinaan käyttää myös hiusten pesuun värin kohentamiseksi ja hiustenlähdön ehkäisemiseksi.

Muista kuitenkin juoda mustaa teetä kohtuudella, noin 2 tai 3 kupillista päivässä. Tätä suuremmat määrät voivat altistaa esimerkiksi ripulille, ummetukselle, ahdistuneisuudelle, tihentyneelle virtsaamistarpeelle, glaukoomalle ja kouristuksille.  

Mistä mustaa teetä voi ostaa ja miten se säilytetään?

Mustaa teetä voi ostaa kiinalaisiin tai intialaisiin teelaatuihin erikoistuneista liikkeistä tai verkosta. Myyjältä kannattaa kysyä valitsemasi teen mausta, haudutustavoista ja terveyshyödyistä.

Säilytä ostamasi tee valolta, kosteudelta ja voimakkailta hajuilta, kuten mausteiden tai kahvin tuoksulta, suojattuna. Hyvin säilytettynä tee voi pysyä laadukkaana jopa kaksi vuotta.